24.4.2016

                                       John Green

Olen täällä taas! Tänään ajattelin kertoa teille hieman yhdestä lempkirjailijastani, John Greenistä. Älkää käsittäkö väärin, en aio kertoa mitään elämäntarinaa. Kerron hieman omasta  mielipiteestäni, hänen kirjoitustyylistään ja kirjoistaan. Iloisia lukuhetkiä!

John Green on siis yhdysvaltalainen kirjailija. Suomessa hän tuli kuuluisaksi teoksellaan "Tähtiin kirjoitettu virhe", eikä ihme. Kirja oli koukuttava, surullinen mutta silti fantastinen. Hän kirjoitti myös kirjat "Arvoitus nimeltä Margo" ja "Kaikki viimeiset sanat". Lempikirjani Greeniltä on varmaankin "Kaikki viimeiset sanat." Kaikki kirjat ovat kuitenkin lukemisen arvoisia!

John Greenillä on hieman erilainen kirjoitustyyli. Sitä on ehkä hieman vaikea selittää, mutta kun lukee kirjat, ero on huomattava. Hänen kirjansa saa lukijan ajattelemaan jokaisen lauseen merkitystä tarkasti. Hänen kirjansa jotenkin vain ovat erilaisia. Niissä on aina jokin arvoitus, jonka lukija joutuu pohtimaan. John Greenin kirjoissa on myös aina avoin loppu. Se lisää jollain tavalla kirjojen merkitystä ja tekee niistä erikoisen. En itse tykkää hirveästi avoimista lopuista. Mielestäni silloin kirjan loppuratkaisu jää niin sanotusti näkemättä. Greenin kirjoissa se ei kuitenkaan hirveästi haitannut. Se sopi niihin. Mielestäni Greenin kirjat sopivat hyvin ylä-asteikäisille ja vanhemmille. Suosittelen kirjoja. Oikeasti. Lukekaa ne.


John Greenin kirjat suomeksi:
1.Tähtiin kirjoitettu virhe
2.Kaikki viimeiset sanat
3.Arvoitus nimeltä Margo
4.Teoria Katherinesta (tulossa toukokuussa)



Tähän loppuun haluaisin vielä lisätä oman loppuanalyysin kirjasta "Kaikki viimeiset sanat". Kirjoitin sen heti kirjan luettua, koska pääni oli täynnä ajatuksia. HUOM! Tekstissä on juonipaljastuksia.

Tämä kirja oli kaunis. En voisi toisin sanoin kuvailla sitä. Koko kirjan ajan Miles pohti Alaskan kysymystä. Miten pääsee ulos labyrintista? Niin minäkin pohtisin sitä. En kuitenkaan saanut vastausta, sillä Alaska kuoli. Silloin tajusin. Labyrintti kuvaa elämää. Sieltä pois pääseminen tarkoittaa kuolemaa. Salaisuudeksi jää, halusiko Alaska mahdollisimman pian ulos labyrintista vai oliko uloskäynnin löytäminen vain sattumaa? Oliko se silkka onnettomuus? Kaikki kuitenkin kuolevat aikanaan. Sinä, minä, tämä puu mitä katson. Mikään ei ole ikuista.
Toivottavasti piditte tekstistä. Nähdään seuraavassa postauksessa! P.s. Kommentit ovat aina tervetulleita :)

1 kommentti:

  1. Mahtava postaus taas, näitä on mukava lukea :)

    VastaaPoista